Uudenkaupungin rauha


Elokuun 30. päivänä 1721 allekirjoitettiin Uudessakaupungissa Ruotsin ja Venäjän kesken rauhansopimus, joka lopetti vuonna 1700 alkaneen Suuren Pohjan sodan, Suomessa isovihaksi kutsutun. Sopimus merkitsi Ruotsin 1600-luvulla syntyneen suurvalta-aseman täydellistä romahdusta. Ruotsi joutui luopumaan Virosta, Liivinmaasta, Inkerinmaasta ja Kaakkois-Suomesta. Valtakuntien raja sovittiin alkavaksi Suomenlahden rannasta Virolahdella, mistä se sitten kulkisi aluksi puolen peninkulman (viiden virstan) päässä rannasta. Näin tuo sopimus muutti Virolahden rajaseuduksi.

Rajankäynti alkoi Virolahdella keväällä 1722. Ruotsalainen osapuoli tulkitsi rauhansopimusta niin, että Virolahdella tarkoitettiin merenlahtea (Rautalanselkää), jonka itärannalta rajan pitäisi alkaa. Peninkulmana he halusivat käyttää Venäjän peninkulmaa (6 600 m), koska silloin Ruotsi olisi menettänyt vähemmän maata kuin käytettäessä Ruotsin peninkulmaa (10 688 m). Venäläisten mielestä taas peninkulmat olivat Ruotsin peninkulmia, ja Virolahti tarkoitti pitäjän kirkkoa, jonka tuli olla yhtenä rajapisteenä.

Painostuksen edessä ruotsalaiset taipuivat vastapuolen vaatimuksiin, ja raja merkittiin kesäkuussa 1722 niiden mukaisesti. Se alkoi Hurpunniemestä, jakoi silloisen kirkon kahtia Ruotsille ja Venäjälle, kiersi merenlahden (Rautalanselän) puolen Ruotsin peninkulman (n. 5,3 km) päästä, ja kohtasi nykyisen rajan Vaalimaan raja-aseman luona. Metsään hakattiin kolme tai neljä syltä leveä rajalinja, mihin työhön joutuivat osallistumaan myös lähiseudun talonpojat, jotka siis saivat omin käsin jakaa pitäjänsä ja maansa kahtia. Lisäksi hakattiin rajamerkit sopiviin kiviin ja kallioihin, tai niiden puutteessa kiviröykkiöihin pystytettyihin puupaaluihin.

Ruotsi ei kuitenkaan hyväksynyt käytyä rajaa. Neuvotteluja jatkettiin, ja helmikuussa 1723 Venäjä hyväksyi rajan siirtämisen sen verran idemmäksi, että kirkko, pappila ja niitä ympäröivä kylä jäivät Ruotsin puolelle. Uudessa rajankäynnissä maaliskuussa 1723 raja siirtyi kirkon kohdalta n. 300 m koilliseen, ja läntisimmältä osaltaan viiden sijasta vain kolmen virstan päähän meren rannasta.

Virolahden historia I:ssä (Yrjö Kaukiainen 1970) on kartta Uudenkaupungin rauhan rajan kulusta Virolahdella. Museoviraston nettisivulla vuonna 2009 julkaistussa tekstissä luetellut kymmenen tunnettua rajakiveä on merkitty tähän karttaan:

1722
1 Hurpun kivi (Vilkkilä)
2 Heijarinkivi (Koivuniemi)
3 Alapihlajan kivi (Alapihlaja)
4 Lepkankaan kivi (Tiilikkala)
5 Kallionpellon kivi (Kotola)
6 Käyhkäntien kivi (Vaalimaa)
1723
7 Itäkivi ( Pappila)
8 Everstien kivi (Pappila)
9 Kirkkotien kivi (Koivuniemi)
10 Sahantauksen kivi (Virojoki)
K -kirjaimella on merkitty rajan kulma Kittavuoren luona, jossa rajalinjat yhtyvät. Siellä ei asiakirjojen mukaan ole ollut rajakiveä vaan puinen paalu.